Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


lauantai 20. helmikuuta 2010

Stressiä, napsahduksia ja vastasyntyneitä

Päivät ovat taas kulkeneet nopeaa ja olen yrittänyt pysyä perässä, uuvahtanut iltaisin uniin jo kahdeksalta jaksamatta lukea edes kokonaista aukeamaa kirjasta. Tavallista useammin minut on voinut löytää pesuhuoneesta jalat kuumavesiämpärissä tuoksuttelemassa eukalyptysta ja minttua, siemailemasta vihreyttä sisälleni ja haaveilemasta niin isosta puljusta, jonne mahtuisin kokonaan. Oma kylpyamme olisi mitä ihanin, mutta tämä miniversio on auttanut minua lievittämään stressiäni. Olen mustasukkaisena vartioinut omaa tilaani ja rauhaani iltaisin, yrittänyt olla ajattelematta ahdistavia työkuvioita tai -toveria liiaksi.

Toissa viikolla napsahdin tälle puheissa olleelle ystävälleni kahvipöydässä hänen reagoidessa kovinkin mustavalkean kärkkäästi ja tuomitsevasti minulle tärkeään asiaan. Ennätttämättä ajatella paukatin hänen kasvoilleen sanat: "Pitääkö sinun aina reagoida noin voimakkaasti, se on välillä AIKA ärsyttävää." Eikä siitä syntynyt maailmanloppua. Kaikki on ollut paljon helpompaa tuon jälkeen, ystäväni otti hermostumiseni vastaan suurempia provosoitumatta tai loukkaantumatta, ja minä pystyn jälleen hengittämään. Uudet työkuviot muuttavat vuoroja niin, että tulen tuskin jatkossa olemaan hänen kanssaan yhtä tiiviisti, mikä lienee ainoa hyvä puoli muutoksissa. Tulevista töistämme voinen mainita sen verran, että siellä ei jatkossa liene yhtään vuoroa, jossa haluaisin olla kasvavan työkuorman vuoksi. Jospa vihdoinkin motivoituisin graduamaan ponnella.

Molemmat ystävänikin saivat lapsensa ja odottelen vaivautuneena maaliskuuta, sitä päivää jolloin minullakin oli määrä olla vauva sylissäni. Vastasyntyneiden kuvat herkistävät minut nykyisin pieneen itkuun ja kipeisiin haaveisiin, joihin yritän edelleen uskaltaa uskoa. Tämä kiertoni on ollut aivan erilainen kuin muut, alavatsakivut ja rintojen aristus ovat tulleet vasta näinä viimeisinä päivinä mukaan, kun ne tavallisesti vaivaavat jo viikkoa ennen. Tipottelen ja vastenta lonkkaa kolottaa, joten en usko olevani raskaana, kuukautiset tekevät tuloaan. Seuraavaan kiertoon suunnataan Fertility Frendin kanssa, johon olen ollut todella tyytyväinen ja toivoisin, että olisin löytänyt sen aiemmin.

Onneksi olen ensi viikon lomalla, saan rauhassa palautua ja koota mieltäni tasapainoon.

2 kommenttia:

  1. Toivottavasti saat kerättyä oikein paljon iloista energiaa lomalla! =)

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Ihanaa, että saan huomenna jäädä kotiin ja nukkua niin pitkään, kun haluan. Aurinkoa mieleesi!

    VastaaPoista