Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


torstai 4. helmikuuta 2010

Tämän viikon kiireet ovat ohi, huominen työpäivä vielä ja sitten pääsen kunnolla hengähtämään. Töissä on venynyt vieläkin tavallista pidempään ja iltaisin keho on vaatinut leponsa. Tiistaina oli viimeinen OMT, ja tunnen pientä haikeutta siitä, että en näe herra eksää jatkossa. Viimeisistä jutteluistamme oli jo luettavissa yhteinen menneisyymme. Sanat muistathan ja tiedäthän sinä miten kerääntyivät lauseisiin, kannattelivat puhetta johonkin tilaan, jota voisi kutsua jo yhteydeksi.

Jälleen kerran ymmärsin katsovani vaihtoehtoista tulevaisuuttani niin läheltä, että se nosti ihoni kananlihalle ja mykisti hiljaisuuteen loppupäiväksi. Enkä voinut olla miettimättä, että minä voisin elää tuon ihmisen kanssa. Ei, en kadu avioliittoani, sillä uskon löytäneeni sen yhden rinnalleni. Rakkautemme on kaunista ja parisuteemme niin täydellinen, kun se vaan voi olla. Tiedän valinneeni oikein. Mutta silti vilkaisu toisen tienristeyksen maisemiin pysäyttää.

Eilen olin akupunktiossa, ja tohtorini oli jälleen kauhuissaan kieleni stressinystyistä. En koe itseäni niin stressaantuneeksi, kuin mitä minun tulisi hänen mielestään olla, mutta voinhan olla tottunut olotilaan. Hän nosti esille huolesteuneeseen tyyliinsä myös jumiutuneen niskani, jonka kertoi aiheuttavan stressiä, masennusta, päänsärkyjä jne. Siinä hän on kyllä oikeassa. Ehkä pitkään jatkunut fyysinen oire alkaa vähitellen pyöritää myös psyykkistä kehää. Jatkossa aion keskittyä entistä vakavammin niska- ja hartiaseutuni vetreyttämiseen ja löytää lisää aikaa hiljentymiseen energiahoitoineen sekä meditaatioineen. 

Olen tämän vuoden puolella tehnyt elämäntavoissani muutosta kohti luonnollisempaa elämäntapaa, pyrkinyt seuraamaan intuitiotani niin syömisissä kuin muissakin valinnoissa. Minulla on jo pidempään ollut tarve välttää kaikkea muovista, keinotekoista, lisäaineista ja turhaa kuluttamista, ja tämä viesti tuntuu voimistuvan päivä päivältä. Prosessin seurauksena olen korvannut osan käyttämistäni tuotteista uusilla, vaihtanut muovisia ruokien säilytysastiotani lasisiin, ostanut teräksisen juomapullon ja tällä viikolla saapuivat uudet hankintani, joihin olen enemmän kuin tyytyväinen. Mineraalimeikit tuntuvat iholla hyviltä ja toimivilta, eivätkä sisällä valtavaa määrää mitä turhempia kemikaaleja. Raakaravinnon lisäämisessä ruokavaliooni helpottaa suuresti tämä blenderi. Ainoana parannuksena toivoisin mukana tulevien sekoituskuppien olevan lasisia, mutta muuten se on tehnyt tuorepuurostani sileämpää ja smoohieistani pehmeämpiä kuin uskollinen Bamixini.

Tänään sain viestin viimeisillään raskaana olevalta ystävältäni sairaalasta, jossa hän oli tarkkailtavana mahdollisesti käynnistynen synnytyksen vuoksi. Elän mukana odotuksessa ja jännityksessä rakkaudella, vaikka samalla joudun jälleen kohtaamaan omat tuntemukseni lapsettomuudesta. Päälimmäisenä tällä hetkellä on tyyntymys, mutta jostain taustalta voin asitia myös pettymystä ja pikkiriikkisen kateuttakin. Ennen niin sutjakkaasti elämääni myötäillyt maailmankaikkeus laittaa hanttiin minulle uudella tavalla ja kehonikaan ei toimi, kuten olin odottanut. Jokin läksy on opittavana. Palaan aiheeseen, mikäli keksin, mikä.

Viikolla soitin myös Väestöliittoon, jossa ystävällinen nainen lupasi laittaa lähetepyynnon julkisen puolen hedelmöityshoitoihin etenemään. Tällä hetkellä voimme vain odottaa, kirjettä joka kertoo milloin tapaamme lääkärin, uutta ovulaatiota ja raskauden alkamista, kevättä ja uusia versoja. Täytyy vain uskoa ja luottaa, että kaikki on juuri nyt mitä parhain. Niin kuin onkin. Rakastan.

2 kommenttia:

  1. Hei.
    Minulla on kans mineraalimeikkejä. Olen tykännyt kovasti vaikka vasta syksystä niitä olen käyttäny. Muutenki olen vaihtanu kosmetiikkaa ystävällisempään, ja muutenki tarttuu paljon enemmän luomua ja reilua matkaan kaupasta.
    Olen seuraillu sinun blogia jonku aikaa..aina ei vain löydä sitä sanottavaa.
    Toivottavasti helmikuu on valkoinen. =)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, olen myös käynyt tutustumassa sinun blogiisi. :) Usesasti tulee vain luettua, vaikka ajatuksia nousisikin pintaan, jää niitä helposti mietiskelemään itsekseen.

    Pitäisi askarrella linkkilista tuohon sivuun, että näkee mitä seurailen.

    Nuo mineraalimeikit tuntuvat kyllä hyviltä, olen pyrkinyt korvaamaan käyttämääni kosmetiikkaa luontaisemmilla vaihtoehdoilla, ja sekä minä että ihoni voimme paremmin.

    Ihanaa helmikuuta sinullekin :)

    VastaaPoista