Tänään kaikki on mahdollista

Mitä enemmän turtuu arkeen ja päivien kulkuun, sitä nopeampaa tuntuu aika kulkevan. Ei minun pitänyt olla näin kauan hiljaa, viikot karkasivat käsistäni.

Hiljaisuudessani on kypsytellyt päätöksiä, vapautin itseni töistä opintovapaalle kolmeksi kuukaudeksi ja päätin hakea yliopistoon. Myös lapsettomuushoidot alkoivat, ensimmäinen inseminaatiomme - ja toivottavasti viimeinen - oli tänään. Lääkitykset ovat olleet mietoja ja liki sivuoireettomia, itse IUI oli kivuliaampi kuin osasin odottaa. Kohtuni sulki itsensä eikä tahtonut päästää sisälleen katetria, mutta hetken maanittelun jälkeen kaikki onnistui. Munatorvissa odotteli irtoamistaan kaksi hyvän kokoista munasolua ja kolmaskin oli kovaa kyytiä kehittymässä, mutta luultavimin se lutenisoituu olemattomiin.

Nyt vain odotamme ja toivomme, lähetämme rakkautta ja valoa pienille elämän aluille, jotta solut kohtaisivat toisensa ja alkaisivat jakaantua, kiinnittyisivät kohtuuni ja kasvaisivat lapsiksemme. Hurjan kaunis ajatus - että se tapahtuu juuri tänään. Tänään kaikki on mahdollista, ajatus saa minut hymyilemään.
Hei pienet, minä rakastan teitä koko olemuksellani. Tänään hellin itseäni.