Hyvinvointia ja pihtausta

Sateen ääneen on hyvä herätä silloin, kun ei ole välttämättömyys lähteä ulos. Voi venytellä pitkään sängyssä, nukahtaa vielä viideksi minuutiksi yhä uudestaan, haaveilla ja palata yön unikuviin. Olemme mieheni kanssa ottaneet iltatavaksemme yhteisen meditaatohetken ennen unta, ja nautin siitä. Vartin hiljentyminen tekee ihmeitä, nukahdan ja nukun paremmin, stressaan vähemmän ja jaamme mieheni kanssa jotain uutta. Hän on kanssani hiljaisuudessa, hengityksen virrassa, samassa syvässä hetkessä. Me olemme me, emme minä ja hän, vaan me, yksi. Aloitimme kymmenestä minuutista ja tarkoitus on pidentää puoleen tuntiin. Aika tuntuu useimmiten yllättävän lyhyeltä. Jos joku kiinnostui, esimerkiksi täältä voi katsoa aloitusohjeita ja täältä tai täältä lisätietoa.

Kesän projetkina meillä on mieheni kanssa ollut säästäväisyys, elämän yksinkertaistaminen ja hyvinvointi. Siirtyessäni työelämästä opiskelijaksi tarkoittaa se myös tulojemme vähentymistä yhden palkan verran, mikäli en saa mistään mitään tukia. Omat tukikuukauteni olen käyttänyt aikoja sitten ja uusia en saa ennen kuin valmistun taidekasvattajaksi. Mahdollisesti saattaisin saada aikuiskoulutusrahaa, mutta sekään ei ole vielä selvillä. Gradumotivaatio on siis ollut tavallsita korkeammalla viime aikoina, mutta tarvitsen opinnäytteen käsistäpäästämiseen vielä lisää aikaa.

Niinpä olemme opetelleet jälleen budjetoimaan ja kirjaaman menomme sentilleen, vertailemaan kilohintoja ja kauppoja, ostamaan sesongista ja tekemään itse. Perusjuttuja useimmalle, mutta kahden lapsettoman ja työssäkäyvän yksikössämme olemme olleet asemassa, jolloin ostoskoriin on voinut poimia mitä mieli tekee ja ulkonankin on syöty enemmän kuin tarpeeksi. Pikalounaat ovat vaihtuneet yhteisiin kokkaustuokioihin ja töihin otettaviin eväisiin, hierojalla ja hoidoissa käynnit vastavuoroiseen toistemme lihasten pehmitykseen ja vaatekaupat huutonettiin, itsetehtyihin luomuksiin ja tuunauksiin. Tietysti tämä kaikki vie enemmän aikaa, mutta tuo aika on ollut hyväksi meille, pois kaikesta turhasta - television edessä vatkumisesta tai netissä notkumisesta.

Parisuhteemme voi hyvin, kuten me molemmat. Teemme enemmän yhdessä, puhumme ja olemme läsnä, niin itsellemme kuin toisillemmekin. Tiedämme mitä syömme, lisäaineet ovat vähentyneet radikaalisti ja yllättäin myös kuukautiskipuni olivat hämmentävän vähäiset tässä kierrossa. Tämä prosessi on opettanut meitä tunnistamaan kulutustottumustemme lisäksi myös keinotekoisia mielitekojamme, näyttänyt meille sitä mikä oikeasti elämässä on tärkeää. Onni ei löydy materiasta, se löytyy sisältämme - vanha totuus, joka on hyvä muistaa aina uudestaan.

Kotimetsäni on märkyydestä tumma, mäntyjen rugot syvää hunajaa. Uudet sadevaatteet odottavat ensikäyttöään, kun on tarpeeksi pieni voi löytää lastenosastolta vaaleanpunaisia ja vihreitä sadepilviä ylleen, täydellinen päivä odottaa.