Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


torstai 14. lokakuuta 2010

Poimintoja

Tyttö sanoo: olen tuntenut sinut alusta. Niin kauan olet pitänyt kasvojani
kättesi välissä, kuiskinut mielelle hellinkielin. Raaputamme hiekkaan
kivillä, simpukankuorilla, aina tulee aalto, vie sanan mennessään. Aina
pimeä laskee mustat lampaat, taivasniittyjen tummat polut, tähdet
surulankojen välissä keinumaan. Ja tähdet, pitkin yötä ne kantavat pimeää
harteillaan, näyttävät tietä.

Saila Susiluoto - Auringonkierto (2005)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti