Aamulla käteni kulki häpyluulta kylkikaariin koveran litteän matkan. Ei enää muille näkymätöntä pientä kumpua ja turvotusta, kaikki on kutistunut pois viikossa. Vaatteet roikkuvat päälläni, en ehkä ole muistanut syödä. Aiemmin olisin säteillyt riemua, katsokaa, mahdun laihuusfarkkuihini taas kahden vuoden jälkeen, juuri nyt en voisi vähempää välittää. Ei sen näin pitänyt mennä. Uutta talvitakkiakaan ei tarvitse hankkia, vatsani mahtuu nykyiseen liiankin hyvin.
Kahvi maistuu taas hyvältä, ei tarvitse laskea kuppeja, hetkeen. Eilen mieheni vei minut ulos syömään ja valitsin huoletta kaikkea sitä, mistä olen ollut paitsi yli kaksi kuukautta. Söin pakastevihannekset salaattipöydästä. Viiniäkin olisin voinut juoda ilman antibiootteja. En pese porkkanoita enää niin tarkkaan, en mieti pastorointeja tai listeriaa - helppoa.
Vähitellen elämä solahtaa tuttuun uomaansa. Alan taas ajaa pyörällä, pääsen uimaan ja kuntosalille, kaivan ylijääneet ovulaatiotestit kaapista. Kirjoitan graduni valmiiksi. Maalaan kuvat pois mielestäni, ompelen ideani vaatteiksi. Avaan silmäni maailmalle ja jatkan elämää, hymyilenkin. Kyllä tämä tästä, ajattelen. Vielä jonain päivänä olen kokonainen äiti. Annan käden silittää urheaa vatsaani.
AURA
Elämän keskipäivässä
Minäkin eksyin synkkään metsään
Aamupäiväin kappaleisiin
Iltojen ikävään
Missä
Minäkin eksyin synkkään metsään
Aamupäiväin kappaleisiin
Iltojen ikävään
Missä
Kasvot puhuvat omaa kieltään
Oppivat suruaan nauramaan
Ja elämän hauraat astiat
Katsovat ihmetellen toisiaan
Oppivat suruaan nauramaan
Ja elämän hauraat astiat
Katsovat ihmetellen toisiaan
Askel ja pysähdys kerrallaan
Yksi nurin yksi oikein
Etsi tietä joka hehkuu
Polkua joka puhuu
Yksi nurin yksi oikein
Etsi tietä joka hehkuu
Polkua joka puhuu
Se on käsiesi liikkeissä
Se on taivaankannen valoissa
Se on päivällä ja yöllä ja aina
Se on täällä se on muualla
Se ei puhu, ei voi vastata
Se on taivaankannen valoissa
Se on päivällä ja yöllä ja aina
Se on täällä se on muualla
Se ei puhu, ei voi vastata
Olen ymmärtänyt tämän sen valossa
Talvi toi meidät tähän paikkaan
Missä lepäämme kylki kyljessä
Opimme enemmän toisiamme
Opimme ajoissa luopumaan
Missä lepäämme kylki kyljessä
Opimme enemmän toisiamme
Opimme ajoissa luopumaan
En ehkä tiedä mitä tehdä
Vaikka joskus olenkin varma
Ja joskus makaan aivan hiljaa
Ja uskallan vain epäillä
Vaikka joskus olenkin varma
Ja joskus makaan aivan hiljaa
Ja uskallan vain epäillä
Jos yrittäisin puhua vain sanoja
Käsiin jäänyt kosketuksen paloja
Täytyy luopua, ajatella uudelleen
Itsensä ja muut
Käsiin jäänyt kosketuksen paloja
Täytyy luopua, ajatella uudelleen
Itsensä ja muut
Cmx - A.W.Yrjänä
Tekstit
Kieroa... Kuuntelin samaa biisiä muutama päivä sitten uusin korvin, ja se osui ja upposi. Aloitin sillä lapsettomuuspäiväkirjanikin yhdellä foorumilla. Jostain syystä se toi ihan uutta voimaa, ja jokaisella kappaleen sanalla on aivan selkeä paikkansa mun elämässä.
VastaaPoistaCmx on alkanut soida tämän keskenmenon myötä minussa, vaikka olen pitänyt pitkän tauon heistä. Mieli kaivaa esiin jostain sanoja, jotka kaikuvat näissä päivissä ja oloissa, kuulen kaiken juurikin uusin korvin.
VastaaPoistaEhkä laululla on sinulle joku viesti, tavallista vahvempi täälläkin toistettuna.
Kiitos, että löysit tiesi tänne.
Kirjoitat niin kauniisti ja kolahtavasti, että haluan palata tänne uudestaankin. Siksi ilmoittauduin lukijaksi.
VastaaPoistaTämä postaus kolahtaa. Molempien menetysteni jälkeen on ollut todella hämmentävää, kun kumpu on poissa, raskaus lipuu pois, ei yht'äkkiä enää tarvitsekaan tai ei pikemminkin saa miettiä niitä kahvikuppien määriä tai lukea tuoteselosteita listeriapelossa kulmat kurtussa. Punaviinikään ei enää ole vaaraksi.
Raskausvitamiineja en kuitenkaan aio lopettaa, sillä se toivo uudesta onnesta elää yhä. Toivottavasti se elää sinullakin. Hyvä, että on jo hymyilyttänytkin :) Se on hyvä merkki.