29.5

Tässä talossa minä kuulen vasaran iskut
isäni ja isoisäni
näen arvioivat katseet
muistan pölyn ja kuumuuden
nuorten kehojen innon
tästä tulee meidän omamme
eikä minua vielä ollut

Nämä tiilet ja laudat
paita tuolin selkänojalla
autotallin haju
postilaatikko
istutetut puut ja ne kaadetut
silloin kun minä olin pieni
yhdessä ihmetellyt haavan lehdet

Pelko saartaa minut
kaartaa jokaisen muiston takaa
kivistä
poluista
sammaloituneista reliikeistä
aika kuluu liian nopeaa
harmauttaa ja sairastuttaa
tämä talo on kovin täynnä elettyä

Hae sipulin varsia
valitse kymmenen hyvää
maa versoo
minä nypin vedet silmissä
tahtoisin ottaa syliin
rakastaa terveeksi
enkä voi
puhallus ei auta
nyt täytyy pysyä kovana
en perkele itke

Toivon