Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Nyt riittää

Heräsin aamuuni sydän kurkussa. Maailma tuntui kaatuvan päälle, kaikki aikomukset, ajatukset ja tekemättömät laittoivat juoksemaan miehen syliin ja pyytämään turvaa. Ikäkriisi kolkuttelee ovella, huojennus oli aamulla suuri kun ymmärsin, että täytänkin vuoden vähemmän mitä olen kuukauden luullut.

Pahimmasta toivuttuani ripottelin kardemummaa kahviin, hengitin syvään ja päätin, että nyt riittää. Elämä on liian lyhyt ja arvokas käytettäväksi suremiseen, katkeruuteen ja pahaan oloon. Mietin taaksepäin liki neljää vuotta, joiden päällimmäisenä ajatuksena on ollut lapsi, sen haluaminen, odottaminen ja sureminen. Yli kymmenen prosenttiä nykyisestä elämästäni, eiköhän se ole jo tarpeeksi.

Nyt on kaiken muun aika, elämä tapahtuu ympärilläni jatkuvasti ja minä näen enimmäkseen sen suruni läpi. Kyllä, aion surra tämän loppuun, mutta tietoisempana. Lapsi saa tulla, jos tulee. Itku saa tulla ja kipeää saa tehdä. Mutta minulla on muitakin unelmia, jotka ansaitsevat mahdollisuuden toteutua. Nyt on niiden vuoro.

Tämä blogi pysyy täällä, sillä kirjoitettavaa ja sanottavaa on vielä silti, adoptioneuvonnasta ja siitä, mihin päädyimme.


sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Vuoden surullisin päivä

Likaisten ikkunoiden läpi aurinko kimmeltää timantteina, puut odottavat lehtiään. Pöytäni on täynnä kahvikuppeja, ompelukoneita ja naarmuja, vähän niinkuin minäkin. Olen kaksi viikkoa pelännyt tätä päivää, tiennyt surun saavuttavan minut viimeistään sitten. Ja niin se tekikin.

Aamiaiseksi koira oli kaivanut jostain pienen pöllöpotkupuvun ja vielä pienemmät sukat, ne joita on säästelty ja varjeltu, pidetty unelmien kannattimina. Viikattu asunnosta toiseen mukana, ja raivattu niille sija vaatehuoneiden hyllyltä. Maailmankaikkeus on ehkä nähnyt viestini, mutta yliolkaisesti jättänyt vastaamatta: tilaus vastaanotettu - odottaa lähetystä.

Olen loputtoman surullinen tänään. Itkettää niin, että koira hätääntyy ja tulee nuolemaan. Itkettää niin, että mies ei tiedä mitä tehdä, enkä minäkään. Tähtilapset eivät piirrä kortteja, kukaan ei tuo kahvia sänkyyn eikä kiipeä syliin.

Neljä.