Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kp 7 - eka ultra

Tänään kävin ensimmäisessä ultrassa. Paljoa julkisen puolen toimivuuden ihanuudesta ei kerro se, että lääkäri oli yli tunnin myöhässä ja kun hän lopulta otti minut vastaan, oli kohtelu kiireisen ylimalkaista ja selittelemätöntä, melkeinpä tylyä. Herra oli ihan pihalla siitä, että etenemme lyhyen kaavan mukaan eikä antanut selkeitä toimintaohjeita tulevaan. Onneksi hoitajani oli ihana ja kävi vielä tarkentamassa lääkityksiä, kun hänkään ei saanut selvää siitä, mitä ja milloin pitää pistää. Sain häneltä muutenkin enemmän informaatiota siitä, mitä jatkossa tapahtuu.

Puregonilla mennään vielä tämä ja huominen, perjantaina piikitän Orgalutralin. Samana päivänä on vielä uusi ultra, jossa katsotaan, tarvitaanko Puregoniakin.

Ainoa mitä lääkäri sanoi munasolutilanteestani oli se, että hän kommentoi niitä olevan enemmän vasemmalla, kokoluokkaa 9-12 mm. Olin jotenkin niin hämilläni alun sumutesekoiluista ja lääkitykseni tavaamisesta miehelle, että en tajunnut kysyä tarkemmin. Toivottavasti perjantaina on parempi tohtori puikoissa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti