Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


tiistai 22. syyskuuta 2009

Haamuaamu ja puuhastelua

Viikonloppuna jakson puuhastella ja aikaansaada monen väsyneen päivän edestä. Siivosin perjantaina vanhempien kyläilyä varten, lauantaina nautin isän ja äidin läsnäolosta, asensin vessaan uuden ihanimman ja oransseimman vessanistuimen sekä tein ruokaa. Sunnuntaina valmistin kaunista saippuaa, vahasin tv-tason ja vaihdoin työhuoneen järjestystä mieheni kanssa. Käänsimme ennen huoneen yhdellä seinällä olleen suuren ruokapöydän pitkittäin jakamaan tilaa kahdelle, nyt me molemmat mahdumme samaan tilaan. Tämän kaiken mahdollisti kesällä hankittu ja pitkään vastustettu telkkari, joka vei muassaan pelikonsoleita olohuoneeseen. Sieltä myös elokuvat löysivät luontevan uuden kodin itselleen, ja yksi hyllykkö saatiin purettua turhana pois. Vielä pitäisi raijata makuhuoneen Ikea-vaatekaappi työhuoneeseen, kääntää sänky toisin päin ja miettiä paikka ompelukoneille, kankaille ja Warhammer-ukoille. Mutta olemme alussa ja muutoksessa, se on hyvä.

Uudesta alusta kielivät myös kehoni viestit. Nännejä aristaa, alavatsassa nipistelee ja vihloo, pissattaa, väsyttää ja palelee, toisaalta olo tuntuu mitä elinvoimaisimmalta samalla. Eilen aamulla näyttöön ilmeentyi tuskin näkyvä haamu. Huomenna uskallan kokeilla uudestaan, silloin kuukautisten pitäisi alkaa. Lupaavalta näyttää.

Ajatus uudesta raskaudesta näin pian tuntuu jotenkin paljon pehmeämmältä, kuin tieto ensimmäisestä. En kulje pää pilvissä äärettömän onnellisena, vaan pikemminkin makustelevan tyytyväisenä. Yritän kovasti perata ajattelustani pois kaiken pelon ja epäilyn, katkaista loimet kauhukudelmilta. Tämä on uusi, tämä on nyt - ei ollut eikä mennyt. Kiitän joka aamu siitä, että kaikki on jatkuvasti mitä parhain, että minusta ja meistä pidetään huolta. Ja miksei pidettäisi? Ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä suurin on rakkaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti