Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Päivystystapaus

Eilen alkoi illalla sattua alavatsaan niin paljon, että mietin, lähdenkö päivystykseen. Kipu jatkui vielä aamullakin ja kävin kertomassa epäselvästä tilanteestani ilmottautumisluukulla - pääsin jonojen ohi päivystävälle gynekologille. Ultrailun tuloksena kohdusta eikä munasarjoista löytynyt sinne kuuluvaa eikä kuulumatonta elämää. Laboratoriokokeet näyttivät, että raskaus kuitenkin jatkuu, tosin hormonililukema oli 4000 ja jotain, eli ei reipasta nousua enää. Raskaana ollaan, mutta missä alkio piilee, sitä ei tiedä kukaan. Lääkärin mukaan on silti mahdollista, että se löytyy vielä kohdusta.

Maanantaina klo kahdeksan menen naisten polille tutkittavaksi ja leikeltäväksi, mikäli mitään vakavaa tässä välissä ei tapahdu. Kop kop. Sain ehdottoman yksinolokiellon, tietysti juuri nyt, kun mies on lähdössä työmatkalle Italiaan ensi yönä, loistoajoitus koko hommalla. Onneksi eläkkeellä oleva isäni ajelee reilu 200 km vahtimaan minua ja koiraa huomisaamusta. Toivoin, että olisin vihdoinkin saanut aloittaa raskausuutisten kertomisen vanhemmille ilman muttaa.

Toivoprosentit alkavat olla nollapilkun tuolla puolen.
Enkä enää tiedä, onko silkkaa kidutusta pitää niistä kiinni.

4 kommenttia:

  1. Onpa tuskaisen piinaavaa! :(

    En tiedä voisiko se olla positiivista kuitenkin että oli pelkästään kipuilua? Jos ei siis mitään kuitenkaan vuotanut?

    VastaaPoista
  2. TMI-varoitus. :)

    Aa siis joo, mulla on koko ajan vuotoa. Nyt se on muuttunut aiemmasta ruskeasta vähäisestä kipujen myötä punaisen limaiseksi ja runsaammaksi, lääkäri luonnehti vanhaksi vereksi. Ja tää kipu on tosi ihmeellistä, sellaista turvottavan epämukavaa oloa, niin kuin olis vatsaongelmia. Ei onneksi mitään repivän pistävää.

    VastaaPoista
  3. Pidän peukkuja että kääntyisi vielä parhain päin! Mulla oli vähän samantapainen kokemus muutamia vuosia sitten. Seurailivat tilannetta muistaakseni n. 10 päivää ja sitten ei voitu enää odottaa, piikki kankkuun. Toivon todella, että sinulla kääntyy tilanne toiseen suuntaan :)

    VastaaPoista
  4. Kylläpä on ihan liikaa kestettävänä :/ koittakaapa jaksaa! Uskon, että on ihan sietämätöntä odottaa, miten käy, ja olisi parasta koittaa olla ajattelematta asiaa ennenku tietää, mikä on lopputulos, mutta tiedän, ettei onnistu. Paljon voimia teille molemmille!!! Itse jaksan vielä toivoa teille onnellista lopputulosta, niin paljon niitä ihmetarinoita on tullut kuultua. Tuttavani lähetettiin varhaisultrasta tyhjennykseen, ja kun hän viikon päästä meni tsekattavaksi ja sopimaan tyhjennyksestä, kohdussa olikin sykkivä sydän ja raskaus edennyt normaalisti. En tiedä, lohduttaako tämä tarina sinua (vai ärsyttääkö vain, toivottavasti ei, se ei ole tarkoitus, mut itsellänikin riippuu ihan tunnelmasta miltä tollaset muille sattuneet tarinat kuulostaa), mutta tosiaankin yllätyksiä tulee toisinaan eteen. Toivon ihan hirveästi, että tää kokemus nyt päättyy onnellisesti!!!!!!!

    VastaaPoista