Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Tip tip tip

Tiputtelee muuallakin kuin räystäillä. Ruskea tuhru katosi pariksi päiväksi ja on nyt palannut haaleana punaisena tippasteluna. Rasittaa, ahdistaa ja pelottaakin. Limakalvot verestävät? Joku hematooma kehittyy? Argh! Haluan tavallisen, helpon ja vuodottoman raskauden, nyt heti! Pois kaikki epävarmuus välittömästi!


Postitiivisuuksia:

- Minulla ei ole kipuja.
- Lievä pahoinvointi
- Olen saanut paljon rästiasioita tehtyä.
- Noita rästejä on kiva tehdä.
- Aurinko lämmittää ja sulattaa.
- Koira on lutuinen ruttana enimmäkseen.
- Miehen kertomat iltatarinat
- Luomuomenat
- Rooibos
- The Mists of Avalon
- Bussimatkat yliopistoon, reilussa puolessa tunnissa ennättää vaikka torkahtaa.
- Minä olen raskaana.
Lähettänyt Unina klo 06:47

1 kommentti:

  1. Anonyymi7. maaliskuuta 2012 klo 12.27

    Jos yhtään helpottaa, niin mulla tiputteli myös pitkään alkuraskaudessa. Hirveä huoli siitä tietenkin tuli ja tein miljoona kotitestiä ja pelkäsin. Kaikki oli kuitenkin hyvin. Toivottavasti sinullakin!!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)