Homeopaattikokemus

Eilinen homeopaattikäyntini oli sittenkin juuri minua varten. Istuin melkein kaksi tuntia haastateltavana, ihailin naisen punaisia hiuksia ja täydellisen vihreää neuletta, kuuntelin meditatiivista musiikkia ja aistin hänen lempeyttään. Kerroin itsestäni, luonteestani, asioista jotka tekevät minut onnelliseksi ja niistä, jotka eivät. Kerroin mitä syön, miten nukun ja miten suutun. Puhuin myös keskenmenosta ja yllätyksekseni aloin itkeä. Luulin, että minussa ei enää olisi tarvetta siihen, sillä olen puhunut siitä niin paljon jo - itkemättä. Joku minussa suli hänen huoneessaan. Samalla sain melkein homeopaattioppilaan itkemään myös. Kuulin liikutuksen ja empatian hänen äänestään ja lähtiessäni hän korjasi epäilykseni toivoksi.

Ensi viikolla hän lähettää minulle lääkkeeni postissa, jotain joka hoitaa minua sisältäpäin akupunktion hoitaessa minua ulkoa. Jotain, joka avaa lukkoja ja tukkeumia ja tiedän sen olevan minulle hyväksi. Mutta ensin hän varmistaa opettajaltaan, että on oikeilla jäljillä. Tämän jälkeen seuraamme, mitä reaktioita lääke minussa aiheuttaa, ja mikäli se ei aiheuta mitään, niin sitten kokeilen jotain toista vaihtoehtoa. Tunnen oloni turvalliseksi ja tunnen vahvasti juuri tämän naisen olevan tarkoitettu auttamaan meitä tulemaan raskaaksi. Miksikö? Koska koin hyvin vahvasti olevani oikeassa paikassa, johdatettuna ja lempeiden energioiden saartamana. Hänen vihreytensä toi mieleeni Arkkienkeli Rafaelin ja hoitotila oli täynnä läsnäoloa. Jo pelkästään tuo kaksituntinen haastattelu oli paikallaan, puhdisti ja avasi minua ehkä enemmän kuin yksikään yksittäinen kerta terapeutillani. Olen kiitollinen.