Ota vaikka kissanpentu

Olen pitkään ajatellut laittavani viestiä tuttavallemme, joka alkoi odottaa yhtä aikaa kanssani esikoistaan. Tänään avasin Facebookin urheana ja klikkasin jo hänen nimeäänkin, mutta en sittenkään pystynyt. En edes kysymään: Mitä kuuluu? Miten teillä on mennyt? Minusta ei ollut kohtaamaan omia tunteitani, vaikka niin kovasti tahtoisin tietää heidän onnestaan ja olla lähempänä henkisesti. Vielä hetken täytyy minun vahvistua.  Suljin nopeasti läppärin kannen ja pakenin aamutelevision sikainfluenssakeskusteluun. Jos olisin riskiryhmää, joutuisin tekemään päätöksen puolesta tai vastaan. Tämä tuttavamme ei halua piikkiä. Minä en tiedä, mitä tekisin, senkään suhteen.

Sen sijaan nykyisellään harvemmin elämääni kuuluva jo isoäiti-ikäinen nettituttuni otti minuun taannoin yhteyttä ja kyseli elämästäni. Kerroin keskenmenosta ja lapsettomuudesta. Hänenkin neuvonsa oli vanha tuttu: "Luulen, että kaikki olisi helpompaa, jos unohtaisit asian. Ota vaikka kissanpentu pahimpaan vauvakuumeeseen." Niin, mitä tähän voi sanoa. Kieltämättä halu saada perheeseen jokin karvainen jäsen on noussut potentiaalisesti viime kuukausina, mutta allergian vuoksi emme edes yritä. Aivot toki ovat suurin sukupuolielin, mutta unohtaminen ei niin vain onnistu. Jotenkin menin niin lukkoon hänen ymmärtämättömyydestään ja mielestäni tunteideni aliarvioimisesta, että jätin vastaamatta. Välillä tuntuu siltä, että olen niin yksin tämän tunneskaalani kanssa, miehenikään ei sitä täysin tavoita, valtavaa kaipuutani olla äiti. 

Tiistainen akupunktio oli ihana. 40 minuuttia makasin kippurassa sermin takana neuloja päässäni, selässäni, vatsassani ja jaloissani. Näin on kuulemma hoidettu lapsettomuutta jokusen sata vuotta Kiinassa. Minua hoitanut mies kertoi kuuden kahdestakymmenestäviidestä saaneen avun lapsettomuuteen akupunktiosta, ei hurja prosentti, mutta nollaa suurempi luku kuitenkin. Ja kesällä se auttoi. Hoitokerta vei ovulaatiokivut mennessään, täytti alavatsani lämmöllä ja yöllä nukutti minut kymmentuntiseen ajatuksettomaan uneen. Sinä iltana minä olin jälleen huoleton ja onnellinen, tänään haen lisää tuota tunnetta. 

Lisäksi odotan kärsimättömästi postin tuovan uuden maca-pakkauksen nautittavakseni. Tilasin uuden pussin 19. päivä, eikä se ole vieläkään saapunut - lupasivat lähettää cocovilta heti tällä viikolla, kun saavat sitä taas. Vesi herahtaa kielelle ja aivot hurauttavat mielihyvän väristyksen kehossani ajatellessanikaan tuota karvaan makuista pulveria. Kummallista, mutta kroppani tuntuu tarvitsevan sitä. Aineen vaikutus mielialaani ja yleisvirkeyteeni on selkeä, samoin limaisuuteeni, kuivaa kuivaa on nyt ilman sitä. 

Tänään on neljäs lomapäiväni ja alan hiljan ymmärtää vapauteni. Kipeä kurkku pitää sisällä ja estää liikkumasta suunnittelemallani ponnella, mikä on harmi. Liikkeeseen on hyvä kadottaa mielensä. Haen unohdusta puuhastelusta, ihanista kaksisäikeisistä villalangoista, upeasta ruutukankaasta ja haaveilusta. Luulen, että voisi olla hyväksi rakentaa aarrekartta vessan seinälle ja joulukalenteri ensi kuun varalle. Ja sitten minä tahtoisin vain piirtää, mutta olen ihan malliton, omakuviako siis? Mahdollisesti, mutta en vielä innostu. Jotenkin tuntuu siltä, että kaipaisin tussia ja puutikkuja maalatakseni itseni. Niitä minulla ei ole.

Mutta minulla on tämän päivän kaikki aika ja mahdollisuus valita onnellisuus. Ajatella.