Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


perjantai 28. tammikuuta 2011

Akupunktion vaikutushuomioita

Kaksi vapaata tuntia luentojen välillä, aikaa vaikka mihin. Tänään minä säteilen pitkästä aikaa jälleen, loistan kilpaa tulevan kevään kanssa. Olo on vain hyvä, vatsanpohjasta saakka. Kuin jokainen jäseneni olisi rentoutunut, kuin ensimmäistä huolta eikä pelkoa olisi olemassakaan. Minä vain olen, tasapainossa ja tyytyväinen, mieli täynnä ideoita ja visioita. Muistelen, että tältä se tuntuu joka vuosi - kaamoksen päättyminen räjäyttää minut käyntiin ja kohti pysyvää mielihyväilyä.

Juttelin eilen hoidossa peloistani, siitä kuinka ne ovat vallanneet minua viime viikon. Hoitaja katsoi silmiini ja sanoi, että hyvä. On siis hienoa, että pelkään. Se kertoo neulojen toimivan. Palelen myös vähemmän, hengitän enemmän ja käyn vessassa harvemmin. Kehoni alkaa reagoida ja korjata epätasapainoa, hienoa! Prolaktiinikin oli normaali.

Tänään minä uskon taas kaikkeen ja rakastan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti