Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


tiistai 1. helmikuuta 2011

Akupunktiohuomioita, osa 2.

Kp 3 - ei ensimmäistäkään särkylääkettä. En edes muista, koska näin on viimeksi ollut. Ehkä joskus 15 vuotta sitten? Uskomatonta. Eilen oli hyvin pienesti havaittavissa jotain kipua ja vanhasta tottumuksesta olin jo hamuamassa Forte-purkkiani, ennen kuin olisi liian myöhäistä. Sitten päätin katsoa kuinka kovaksi kipu yltyy ja illalla huomasin, että sitä ei enää ole. Särky lakkasi olemasta, hiipui pois. Se miksi tämä on minusta jotenkin ihmeellista johtuu siitä, että ei niin kauan sitten joissakin kierroissa 3g paracetamolia päivässä ei riittänyt, pakko oli kaivaa Buranat avuksi. Muistan, että viimeksikin akupunktio lievitti kipujani, ja pärjäsin vain yhdellä napilla koko menkat.

Sain ennen seuraavaa kertaa syötäväkseni yrttilääkekuurin, jota käytetään mm. vaihdevuosioireiden helpottamiseen - tasapainottaa hormoneja jne. Tuntuu siltä, että rohto on vaikuttanut positiivisesti mielialaani ja seksuaaliseen innokkuuteenikin. Olo on kaikin puolin positiivinen, blogimaailman vauvauutisetkin tuntuvat vain luovan uskoa omiin mahdollisuuksiin raskautua sen sijaan, että vyöryttäisivät minut kateellisen katkeruuspilveen. Miinuksena se, että viimeisen hoitokerran jälkeen olen nukkunut todella huonosti, heräillyt 1-2 tunnin välein katsomaan kelloa. Ehkä tällekin löytyy jokin selitys seuraavassa hoidossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti