Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kevättä kohti

Aamulla heräsin tunteeseen, että olen unohtanut jotain. Olen viimepäivät odotellut lappusia OYS:ta, niitä jotka kertovat koska aloitan piikityksen ja kuinka sitten toimitaan. Ihmetellyt, miksi niitä ei saavu. Päivällä muistin, että minunhan piti ilmoittaa sinne kiertoni. Soitin hoitajalle ja olin varma, että olen jo liian myöhässä, en sentään. Maaliskuussa toisesta kiertopäivästä aloitetaan puregonit, 7. päivä ultra ja siitä edetään. Jo ensi kuussa! Mietin, että kun nyt elän kp. 4:sta, niin toiset menkat tulevat tämän kuun loppuun, eli ilmeisesti kaksi kiertoa on vielä luomuiluvaraa. Mutta silti, niin pian!

Ja tämä yrttilääke on varmasti jokin afrodisiakki, luoja tätä hyrinää. Tai sitten jatkuva panetus johtuu keväästä, jokatapauksessa huvittavaa. Menkatkin. Hah.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti