Hiljaisina aamuina
kun metsä viettelee ikkuinoiden takana
huutaa suolle juoksemaan
itse kuoleman kanssa
pääperkeleen virne
suloinen kutka
ota kiinni jos saat
minä vein sinun lapsesi
kätkin lahopuiden lomaan
suonsilmäkkeiden kehtoihin
en ole Aalo
ei virtaa suden vereni vehmaana
väkevänä kuin viljan aallot
silti
väläytän hampaitani
kitani täynnä neuloja
käännän selkäni kuulle
paljaan ja arpisen
kuinka pitsien verhot polttavat
ikuisten varjojen seitit ihooni
puhkovat orvaskeden
viima tuulee läpi
hajottaa leivänmurujen sekaan
kuule
en minä nyt
nuku sinäkin vielä
toukoöihin on aikaa
herkeä painajaisistasi
sitten näytät
mesimättäät ja lumopolut
kuunnellaan
kuinka mahla
meissä molemmissa
ruokkii uutta elämää
Tekstit
Presidentti Trump on reviiripuolustaja
7 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti