Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


perjantai 11. helmikuuta 2011

Ovulaatio

Tämä aamu pitää minua otteessaan, kietoo tiukasti sormia raajojeni ympäri ja vetää takaisin uneen. Eilen karkasin velvollisuuksista, tänään en enää pysty. Päsen helpommalla, jos nyt vain menen. En jaksaisi muita ihmisiä tänään, en suunnitella, en kuunnella, en puhua.

Jäsenet tuntuvat painavilta, ja odotan niitä päiviä, että saan juoda pitkään kahviani puiden kanssa. Ne lukevat minulle lehtiään ja minä unohdun hetkeen kaipaamatta mihinkään. Ilma tuoksuu erilaiselta, on helppo luottaa.

Ovulaatiotestiin ilmestyi hymynaama.
Jälleen universumi antaa meille yhden mahdollisuuden löytää toisemme.
Sytytän lyhdyn kohtuuni, seuraa valoa.
Se on sinulle pehmeä ja lämmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti