Välitila

Hiljainen raukeus, kookosöljyllä marinoitu iho, vielä kosteat hiukset. Nojatuoli on nyt niin hyvä, kehoni ei jaksa enää tälle illalle mitään. Ihmettelen flunssan rajamailla, kurkku on kipeä ja kuitenkaan ei, eilen lämmöt kävivät rajan yläpuolella. Väsyttää ja palelee, välillä on huono olo. Alavatsassa joskus kipuilee, tylpästi. Repivä tai terävä olisi jo lupaus johon tarttua.

Silti mieleen livahtaa tuttu kysymys jälleen turhankin usein - voisinko olla, olenko? Järki lyö kylmiä faktoja tiskiin ja tiuskii vanhentuneista munasoluista ja siittiöistä, jarruttaa haaveilijaa minussa. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kehoni antaisi minun kuvitella olevani raskaana. Näin on melkein joka kuukausi. Ja silti testiin ilmestyy vain yksi viiva.

Kuulostelen, intuitioni ei sano mitään. Ei sitä tuttua viestiä, äiti, minä olen täällä, niinkuin aina aiemmin.
Välitila.

Kp 29/26, dpo 6.