Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


maanantai 9. toukokuuta 2011

Perheenlisäystä

Meillä on viikonlopun verran seurailtu tepsutusta, opeteltu pissa- ja kakkajuttuja, kuunneltu pientä tuhinaa ja hikkastelua, osteltu leluja ja ihmetelty ruoan määrää. Jo vain, perheeseemme liittyi kahden akaattikotilon lisäksi koiravauva. Olemme hänestä onnessamme, toivomme uuden jäsenemme tuovan kotiimme paljon iloa ja rentoutta, välitöntä hetkessä elämistä ja säännöllisiä rytmejä.


Oman karvaisen tassukkaan hinku on kasvanut tässä prosessissa pikkuhiljaa. Viime syksynä aloin ajatella asiaa tosissaan ja puhua miehelle mahdollisuudesta. Tutkimme rotuja ja löysimme meille sopivan lunkin kotonaviihtyjän, joka kuitenkin tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja jaksaa lenkkeillä pitkäänkin. Pääsiäisenä bongasin yhden vapaan pennun koko Suomesta ja viime perjantaina kasvattaja päätti, että olemme hänen koiransa arvoiset. Karvakerä (Sir) Arttu muutti meille ja meidän elämämme.  Laitan kuvan hieman myöhemmin, kun pääsen toiselle koneelle.


4 kommenttia: