Näin on ihan hyvä

Pöllömuki tuntuu painavalta käsieni välissä, sen pohja viilenee hitaasti viimeisen teetipan vielä maistuessa minussa. Tämä ilta on omani, en anna siitä hetkeäkään ulkopuolisille, en tänään. Viime viikon juoksin kiireessä tapaamisesta toiseen, eilen kulutin iltani OMT:ssa ja terapiassa, nyt haluan vain olla. Television valmiiksi nauretut viihdeohjelmat tuntuvat ontoilta, nettiuutiset ja yhteisöt ovat liian täynnä asioita, joita en tahtoisi tietää. En kaipaa muistutusta elämän epäreiluudesta, ihmisten julmuudesta enkä sään kylmyydestä. En nyt, kun minun on hyvä ja lämmin.

Olen jo kahdesti tavannut sen eksäni OMT:n nimessä, mutta vaikka vannoin nostavani itseni lisäksi kissan pöydälle, en ole saanut sitä tehtyä. Ensimmäisellä kerralla kuulin jännityksen hänen äänestään, ja samalla kun hänen kätensä möyhensivät selkärankaani, juttelimme kautta rantain hänen reppureissauksestaan Thaimaassa. En saanut edes kysyttyä, oliko hän kulussa yksin. Viimeksi puhuimme vielä pyöreämpiä, vaikkakin kovin rennosti ja helposti. Kyllä, meillä synkkaa edelleen, hänen kanssaan on kivaa ja viihdyn. Saamme toisemme nauramaan. Harmi, että hän ei halunnut jatkaa ystävänäni, sillä minusta tuntuu tuhlaukselta heittää tällaista olemisen helppoutta pois.. No, kaikkea ei voi saada.

Nenä-korva-kurkku -lääkärini soitti eilen ja kertoi, että kaikki on kunnossa. Oireitani hoidetaan ensisijaisesti lihasjännityksenä ja epätasapainona. Tänään varasin ajan voice massageen ja buukatut keskiviikot jatkavat tulevalla viikollakin sarjaansa. Olen helpottunut lausunnosta, sillä ennätin pelätä jo kaiken maailman kasvaimia ja kystia. Yksi lähipiiristäni on sairastunut vasta syöpään nelikymppisenä muistuttaen minua siitä, että kaikki on mahdollista. Jotenkin olen saanut valtavasti muistutuksia siitä, kuinka tärkeää on pitää itsestään huolta, syödä ja levätä hyvin. Olen opetellut rakastamaan itseäni pitkän kaavan kautta ja vasta vähitellen olen ymmärtänyt sen, että kehoni ansaitsee parasta. Se ansaitsee rakkauteni ja huolenpitoni, liikunnan ja terveellisen ravinnon siksi, että se saisi kaiken tarvisemansa, eikä siksi, että sen pitäisi muuttua mediakuvien ihannekehoksi. Vuosia kroppani joutui olemaan perfektionismiterroriuteni uhri, nyt on aika hyvitellä ja silitellä, rakastaa jokaista soluani ja lepuuttaa niitä valossa. Tämän vuoden suurin tavoitteeni ja lupaukseni onkin olla itselleni hyvä, pyrkiä eroon haitallisesta stressistä ja pitäisyyksien oravanpyörästä.

Kuukautisetkin alkoivat 25. kiertopäivänä. Kolme kuukautta ne ovat tulleet päivää, paria liian varhain. Sama oli vuosi sitten. Luulen, että tämä pimeys tekee hormooneilleni jotain saaden ne uinumaan. Voin olla lääketieteellisesti hakoteillä, mutta ei sen väliä. Näin on ihan hyvä ja kehoini saa talvilevätä, jos se vain heräilee siitä valon myötä. Tänään soitin terveyskeskukseemme kysyäkseni lapsettomuushoitoprosessista julkisella puolella, eikä puhelimen nuoresta naisesta ollut suuresti apua. Hän tiesi vain kertoa, että ensimmäiset lääkäriajat ovat jaossa vasta maaliskuulle, eikä niitäkään voi vielä antaa. Yksityiseltä voisi kuulemma saada lähetteen sairaalaan, mutta jonotusajoista hän ei osannut sanoa mitään. Huomenna soitan naisten polille ja yritän saada vastauksen. Ja mikäli kaikki menee liian hankalaksi tai kuukausien odotteluksi, pitäydymme alkuperäisen suunnitelman mukaisesti Väestöliitossa.

Maaliskuusta on tullut päähänpinttymäni hoitojen aloittamiseksi ja jokin minussa tahtoo pitää tästä kiinni. Puhelu herätti minussa pitkään uinuneen ahdistuskysymystulvan siitä, että mitä jos emme saakaan ikinä lasta? Mitä jos emme tulekaan raskaaksi, tai  jos joudumme kokemaan keskenmenoja vielä lisää? En halua sitä. Haluan, että uusi raskaus alkaa nopeasti, on helppo ja saan synnyttää ihanan terveen lapsen ajallaan. Sain mieleni hiljaiseksi lupaamalla sille teetä. Universumi on saanut pyyntöni, emmekä voi kuin odottaa vastausta. Mitä tahansa se onkin, se on vain hyväksyttävä. Toivon todellakin, että on Joku, joka tietää paremmin.

Sinisen taikametsän pöllö tuijottaa minua vakavana. Sellaista elämä on, se tuntuu huhuavan. On aika antaa mukin lämmetä jälleen.