Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


tiistai 14. joulukuuta 2010

Menkat. Viimeinen ja kiireinen kouluviikko. Toisen raskaana olevan luokkakaverin vatsa on tullut esiin ja kysyin lasketusta ajasta. Sama kuin mitä minulla olisi ollut.

Niin.

2 kommenttia:

  1. Mä en ymmärrä, miten aina sattuu jotain tällaista. Kaikista maailman päivistä miten AINA jollakin muulla sama päivä on joku merkittävä raskauspäivä. Ei se voi olla enää sattumaa.

    VastaaPoista
  2. En minäkään, en mitenkään. Mikä kiero maailmankaikkeuden mieli tahtoo muistuttaa omasta surusta toisen lapsen kasvun kautta?

    VastaaPoista