Sisältövaroitus: pahaa oloa **/***. Lue omalla vastuulla.
En jaksa ottaa valosta kiinni, vaikka se tyrkyttää itseään niin jo pitkään. Kuljen kumppareissa hankia ja siristelen silmiäni, aurinkolasit ovat aina jossain muualla. Kirkkaus osoittaa sormellaan jokaisen pölyhiukkasen ja hajallaan olevan asian, näyttää varjoina esineista asioita, joita en tiennyt olevankaan. Tänään minä olen sille vihainen.
Tai ehkä olen enemmän surullinen, mutta silti tekee mieli potkia lumipaakkuja siroaviksi kiteiksi, piirtää paksuja viivoja paperille niin, että hiili narskahtelee murusiksi ja kynistä terät katkeavat. Haluan laittaa kädet silmille ja korville ja laalatttaa maailman tasaisen hiljaiseksi paikaksi, jossa minun ei tarvitse katsoa kuinka minun laskettu aikani kasvaa toisen vatsassa kauniina. En halua kuulla hänen ihmettelevää nauruaan siitä, että meille tulee joku, joka ei puhu ja lässyn lässyn. Ajatella. En ainakaan silloin, kun kuukautiset kolkuttavat tuloaan sen yhden ainoan ylimääräisen ja toiveisen päivän jälkeen.
En ehkä voi kaikkein parhaiten. Aika katoaa yliopiston ja unen väliin ja huoli kaartaa mukaan päiviini. Äidiltäni löydettiin maksasta kaksi kystaa ja jokin kiinteämpi juttu, tämän kierron pellepäivänäni. Odotamme pääsyä viipalekuvauksiin. Tiedän, murehtiminen ja pelko eivät kanna pitkälle, mutta teen sitä silti. Ehkä enemmän empatiasta, kuin kuoleman tai sairauden pelosta. Tunnen äitini tunteet minussa.
Olen väsynyt, tukossa ja lukossa.
Ärsyttää välinpitämättömyyteen saakka.
Tekstit
Presidentti Trump on reviiripuolustaja
7 vuotta sitten
Luin <3
VastaaPoistaKiitos <3
VastaaPoistaTuota minäkin pelkään yli kaiken, että jos joskus tulen taas raskaaksi, niin jollain ystävälläni on sama laskettu aika. Olen joutunut katkaisemaan välit erääseen ystävääni, joka tuli raskaaksi samaan aikaan kun meidän pienen elämä lakkasi kohdussani. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin minusta tuntui, että minun lapseni elämä siirtyi hänen lapselleen.
VastaaPoistaKirjoitat niin kauniisti! Usein huomaan ajattelevani, että sanasi voisivat olla omasta sydämestäni. Voimia vaikeaan aikaan <3
Kiitos sanoistasi!
VastaaPoistaNiinä pimeimpinä hetkinä tällaiset asiat ovat liikaa kannettavaksi, vaikka useimmiten asiaan voi suhtautua tyynesti ja jopa onnellisesti. Ehkä kun aikaa on kulunut tarpeeksi emme enää muista sitä miltä tämä kaikki tuntui. Toivon.
Rakkautta ja kauneutta päiviisi. <3
Voi kun toivon että saat vieä tuntea pikkupotkut masussasi ja kantaa käsivarsillasi ihan omaa pienokaista.
VastaaPoistaOlen itsekin tuossa suossa rämpinyt, kirjoituksesi ovat tutun tuntuisia.
Jospa äidiltäsi ei löydettäisi mitään pahaa!
Omalla äidilläni todettiin rintasyöpäkasvain, ja tottakai samalla viikolla kun itse sain toisen keskenmenon. :(
Mutta.. hoidot tepsivät, äiti parantui leikkauksen ja sädehoitojen avulla. Ja minulla on 6kk ikäinen tytär nyt. Vihdoin, vuosien epäonnen jälkeen tuntuu paistavan aurinko tähänkin risukasaan.
Voimia ja uskoa tulevaan!
Kiitos sinullekin sanoistasi, tuntuu hyvältä tietää, että kaikki voi muuttua, että niin on käynyt muillekin. Ja viimeaikoina yhä useammalle ja useammalle, pian voi siis lopultakin olla meidänkin vuoromme.
VastaaPoistaKauneutta ajatuksiisi!