Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


perjantai 1. huhtikuuta 2011

Hyvä päivä

Hurr, pitkästä aikaa ihana rauhallinen ja lempeä aamu. Painoin hellävaroin sarastusvalon kiinni puoli seitsemältä, kiehnäsin kiinni miehen unilämpimään ihoon ja nukahdin vielä tunniksi. Olen juonut kahvia ja seikkaillut virtuaalisissa lempipaikoissani, hengittänyt syvempään ja pidempään kuin mitä minulla on liian pitkään hetkeen ollut aikaa. Juuri nyt ei ole kiire.

Minun ei tarvitse imeä itseeni tietoa, ei keskutella, perustella tai ottaa kantaa - ihanaa. Tai siis, pidän tuosta kaikesta, mutta aikatauluni ovat edelleen niin tiukat, että kivoista asioista ei ennätä nauttia ja opiskelu muuttuu pakkotahtiseksi suorittamiseksi oman jaksamiskyvyn rajoilla. Onneksi tämä vähitellen helpottaa, kuukauden päästä on jo väljempää. Päätös lykätä hoitoja syksyyn oli oikea. Tässä myräkässä stressihormonit taitaisivat voittaa 1-0. Toissapäivänä ihanin mieheni tuli kotiin kukkien kera, vain koska halusi jotenkin lievittää ahdistustani. Pieni ja kaunis ele sai minut hymyämään loppuillaksi, ja orkidean sekä ruusun hento tuoksu houkuttelivat esseetäni hellävaroen loppuun. Rakastan.

Eilen sain siis itseni eroon kahdesta isosta työstä. Piirrustus- ja maalauskurssin kritiikki meni loistavasti, niin hyvin että opettajani halusi ostaa piirrokseni, mikäli se sopii hänen kotiinsa. Lisäksi hän pyysi minua tekemään grafiikkaa, jota tiedekunta voisi ostaa ja myydä liikelahjoina. Saa nähdä ennätänkö, sillä grafiikka on minulle niin vierasta vielä. Mutta tuntuu hyvältä, että joku näkee minussa suuren potentiaalin itselle tärkeässä asiassa.

Mutta kaikkein parasta eilisessä oli tieto siitä, että äitini on terve. Tai siis, jos kaksi kystaa ja hematooma maksassa lasketaan terveeksi, mutta mitään rankkoja hoitoja, leikkauksia tai lääkityksiä ei aloiteta ja hän voi jatkaa elämäänsä normaalisti. Olen vahvasti sitä mieltä, että voimme tuntea itsessämme toistemme energiat. Olen varma siitä, minulla on yhteys äitiini ja että olen aistinut äitini tunteet itsessäni, kaiken sen pelon ja levottomuuden ja huolen. Eilen yhden aikaan suuri huojennus ja helpotus levisi mieleeni, ja soitto kotiin varmisti tilanteen. Juuri tuolloin äitini oli saanut tietää, että syytä huoleen ei ole.

Tänään minä aion leikkiä ja ideoida ja halailla puita. Aion kadottaa itseni johonkin mielettömään, paikkaan jossa analyytikko ja stressaaja muuttuvat lapseksi, joka kokee ja elää aisteillaan ja kehollaan. Siitä huolimatta, että huomenna on seminaari, jossa pitää keskustella taidefilosofiasta järkevästi ja että siihen pitää valmistautua. Tai että tuleva viikko vaatii lisää analyysejä, esseitä ja esityksiä. Hys, minä sanon niille.
Tämä ilta on minun ja meidän. Muu saa odottaa.

3 kommenttia:

  1. Ihanaa, että äitisi on terve <3 Ja onnea kovasti - on varmasti hienoa kun töitäsi arvostetaan paljon =)

    VastaaPoista
  2. Hienoa tuo äitisi tilanne. Ja että mieli on hyvä muutenkin. Hieno tunne varmaan tuo, että työsi ovat saanet hyvää palautetta. En yhtään epäilekään sinua. Jos osaat tehdä taidetta vähintään yhtä hyvin, kuin kirjoittaa, niin todella vahvoilla olet <3 Viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista