Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Vielä elossa

Huomaan jälleen olleeni hiljaa tovin ja tänään on aika herätä. Olen tuntenut hyväksi pysähtyä ja kääntyä sisäänpäin, tarkastella ja tutkistella sitä Uninaa, jonka luulin tuntevani. Tästä lisää töiden jälkeen. Valoa!
Lähettänyt Unina klo 05:39

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)