Kiitos

Haluan vilpittömän lämpimästi kiittää koko sydämestäni kaikkia rakkaita, ystäviä, tuttavia ja niitä lukuisia tuntemattomia, jotka ovat ilmaisseet halunsa auttaa meitä niin raskauden eri vaiheissa kuin nyt surussammekin. On uskomatonta, kuinka pyytettömästi ihmiset ovat jakaneet meille aikaansa, rukouksiaan, energiahoitojaan ja lohduttavia sekä rohkaisevia ajatuksiaan - kaikkea sitä mistä toivovat meidän saavan apua. Ja me saammekin, tiedämme ettemme ole yksin ja että ympärillämme on valtavasti auttajia. Rakastan teitä.

Tiedän myös, että lopulta minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kiittää Universumia tästäkin kokemuksesta. Kipuni on osa matkaani, osa sitä prosessia jossa kasvan ihmisenä ja henkisesti. Raskauden aikana pakkolevossa kiitin siitä, että minulla on vihdoin aikaa vain itselleni ja ajatuksilleni, mahdollisuus nähdä kuka minä olen. Maksin tuntien tekemättömyydessä ja vain olin, rakastin ja hengitin. Juttelin syntymättömälle lapsellemme ja opin samalla itsestäni paljon. Kaikessa tässä vihaisessa surun uhmassani minä tiedän, millainen minun maailmani on - siellä on kaikkea sitä mihin on joskus mahdoton uskoa.

Kiitos näistä heiveröisistä aluista ja rakkauden kokemuksista, jotka ovat kasvattaneet meitä vanhemmuuteen ja vastuullisuuteen jo vuosia. Kiitos rakkaudesta, joka vahvistaa parisuhdettamme entisestään, kiitos siitä että olen saanut sielunkumppanini tähän elämään rinnalleni. Kiitos näistä prosesseista, jotka vahvistavat ystävyyksiä ja sieluyhteyksiä tällä matkalla. Kiitos siitä, että minulla on mahdollisuus kasvaa ja laajentaa ymmärrystäni elämästä, vahvistua ja ymmärtää kaikkinaisuuden moninaisuuksia niin, että pystyn jatkossa kohtaamaan avoimesti, empaattisesti ja arvostavasti jokaisen elämän, joka kohdalleni tulee.

Kiitos tästä elämästä.

Vaikka surumme tulee ehkä vielä olemaan pitkä ja monivaiheinen, minä kuitenkin tiedän, että kaikessa on jotain kaunista. Kuolemassa on uusi alku.

LINNUNHAMMAS

patosivat tämän joen, kun olin vielä pieni
pienenpieni syntymätön, piste solujen saatossa
merkkinä siitä arpi tässä ja kaulalla linnunhammas
kädessä sauva sileä puuta ja silmissä pitkä katse

Kerto:
virtaan alkuvesien
heittäydyn ja kuljen
aina virran mukaan
alas vesiin lämpimiin
kohtuun merten vanhain
kehtoon vuoksien
eikä padottua tätä vettä saa

luona hiljaisten koskien, luona siipien iskun
kurotan kohti veden pintaa, kurotan päin yötaivasta
joka on niin syvä täällä, sinne ei parane pudota
koettaa hyvää onneaan
kosken voimaa vastaan

tulee aamu taaskin
valon kehrä kiertää kiven
jos kohta varjot lankee
lankee ne jotta valo näkyisi
paremmin kirkassilmän
katsoa kauneutta
koreutta maanpiirin humalluttavaa

Kerto
CMX - A.W. YRJÄNÄ