Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Big Fat Nega

Tuhrua ja yksi viiva.
Rintoja ei arista.
Kahvi on hyvää.
Ei pahoinvointia.
Ei raskausoloa.

Eiköhän tämä ollut tässä.
Pitää jaksaa soittaa IVF-hoitajalle.
Lopetan luget, vaikka vuoto ei ole megalomaanista.
Ei minussa kukaan elä.
Lähettänyt Unina klo 08:03

6 kommenttia:

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)