Viikon jälkeen

Tänään siirrosta on viikko. Olen yllättävän hyvin sietänyt näitä piinapäiviä, opetellut uusia taitoja ja keskittänyt mieltäni kaikkeen muuhun kuin vatvomiseen. Silti vähintään kerran päivässä yritän tunnustella ja kuulostella, että olenko vai enkö. Yleensä lähellä unirajaa mieli hakee vastauksia.

Lugejen ansiosta rinnat ovat yhtä arat kuin raskauksissa, jotenkin julmaa. Välillä alavatsassa on erilaisia tuntemuksia, nimen omaan kohdun seutuvilla, yöllä heräsin vessaan ja tunsin menkkamaista jomotusta selässä ja vatsassa. Muistin ne kaikki kauhujen yöt ennen keskenmenoja. Vilkaisin vaistomaisesti paperia. Mutta en uskalla tehdä mitään johtopäätöksiä. Oikeastaan en edes vielä halua tietää. Vielä viikon ajan on kaikki mahdollista.

Olen miettinyt testaamista, houkuttaisi tilata nippu superherkkiä liuskoja ja yrittää varastaa tietoa etukäteen. Taistelen vastaan. Plussat ovat yleensä näkyneet vasta aika myöhään, haamuilleet päivän, kahden myöhästelyn jälkeen, jos oikein muistan. Virallinen testauspäivähän on vasta ensi viikon perjantaina. Ihan liian pian ja vasta, yhtäaikaa.