Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


keskiviikko 25. elokuuta 2010

Lepoilmoitus

Tämä viikko töitä ja unta, muuta en jaksa, sanat saavat odottaa maanantaihin.
Tänä aamuna näin haamun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti