Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


lauantai 10. lokakuuta 2009

Limaa ja macaa.

Hiljaisuus kulkee talossa, valo kävelee varovasti paikkoihin, jotka vielä äsken olivat täynnä pimeää. Katse tapailee pintoja ja tiloja, totuttelee hiljan tähän todellisuuteen. Unessani minä olin jälleen jotain muuta ja jossain muualla, en enää muista missä. Eikä sillä ole väliä, sillä olen tässä ja nyt. Sitä ei aina tahdo muistaa. Mieleni kulkee liikaa menneessä ja haikailee tai seikkailee tulevassa ja haaveissa, yrittää paeta pelkoja. Kun kuitenkaan ei ole muuta kuin nyt.

Työviikko oli kohtuullisen raskas, etenkin torstai. Ei ole ollut aikaa kirjoittaa eikä oikein ajatellakaan. Toisaalta se on hyvä. Tikutin ovulaation torstaina ja vielä eilen aamullakin, mutta en jäänyt mielessäni kiinni uuden mahdollisuuden muassaan tuomaan onneen tai pettymykseen. Yritän olla ajattelematta liikaa, hautomatta itsessäni skenaarioita, ruokkimatta liiaksi niin toivoa kuin epäuskoakaan. Kyllä se siitä, omalla painollaan. Seksi joka tapauksessa oli loistavaa, intohimoisen rakastavaa ja sangen tyydyttävää. Meillä on ihan hyvä kaksinkin, siitä kiitos. Tämä on paras parisuhteeni ikinä, vieressäni kulkee mies, joka on minulle juuri se sopivin ja parhain. Kyllä, rakastan valtavasti.

Gynekologin mukaan minulla ei ole mitään tulehdusta. Harmittaa hieman, että ennätin jo ostaa turhan lääkekuurin toisen tohtorin määräysten mukaan. Gynekologi sanoi oireideni johtuvan solujen hajoamisesta, joka joillain naisilla tuntuu kirvelynä ja on vallan normaalia. Hoidoksi voisin kuulemma kokeilla Ovestenia, vaihdevuosioireista kärsivien puikkosia. Paitsi että en juuri nyt voi. Niitä ei saa käyttää raskauden aikana, ja sehän on taas mahdollista. Eiköhän tämä mene itsestään ohi. Niin, minulle tulehdustuomion antanut mieslääkäri soitti kilpirauhaskokeen tuloksista, jotka olivat normaalit. Mainitsin hänelle myös tästä toisen lääkärin näkemyksestä, ja hän vain naureskeli. Eipä tullut mieleenkään, että ylimääräinen valkovuoto voisi johtua lähentyvästä ovulaatiosta. Niin, sehän onkin sangen epätyypillistä, mmm-mm.

Pitkästä aikaa tunnen oviksen itsekin ihan selvästi. Kuukausia ovat limat ja kivut puuttuneet, eilen oli aivan selvät oireet, koko oikeaa puolta jomotti niin edestä kuin takaa. Ei, en ole juonut greippimehua, sitäkin on kokeiltu, mutta minulla se ei toiminut. Olen syönyt macaa sen pahasta mausta huolimatta sinnikkäästi jo puolisen kuukautta ja olen saanut miehenikin syömään sitä. Macan pitäisi olla oikeaa hedelmällisyysruokaa, se pitää hormonitoiminnan tasapainoissa ja lisää siittiöiden liikkuvuutta ja siemennesteen määrää, sanotaan David Wolfen Superfoods -kirjassa. Sattumaa vai ei, mutta olen ollut virkeämpi ja tuo oviskin oli kovin tuntuva nyt. 

Tänään pitäisi siivota. Saamme mahdollisesti miehen työkaverin pelaamaan lautapelejä luoksemme. Hulluilta päiviltä pitäisi käydä saalistamassa asioita ja haaveksin saippuan valmistuksesta. Nyt laitan kuitenkin puuron kypsymään ja teen hautumaan, vartin päästä alkaa Ellen-show, ja siten virallisesti minun viikonloppuni.

Rakkautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti