Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.

maanantai 13. syyskuuta 2010

6+ ja syke - ihmeitä sittenkin!

Tänään kävin kontrolliultrassa YTHS:llä, jonne pääsin kummasteltuani vuodon kivuttomuutta ja pahenevia raskausuoireitani.

Tutkimuspöydällä maatessani olin valmis näkemään tyhjenevän kohdun. Ensin löytyi suuri hematooma jonka vieressä köllötteli raskauspussi. Varovasti kysyin, näkyykö siellä mitään elämää ja samassa huomasin pienen pumppaavan rytmin - sydän löi.

Mahdollisesti kyseessä on siis kaksosraskaus, josta toinen on mennyt kesken, mahdollisesti kehittyvä istukka vuotaa tai sitten jokin tuntematon aiheuttaa hematooman.

Viikon päästä uusi kontolli, lepokäsky sekä tärisytyskielto. Luennoilla saan olla, en pyöräillä, ajaa bussilla enkä muutakaan.

Toivokaa kanssamme, että pieni IHMEEMME jää luoksemme.

Toivoa on.
Lähettänyt Unina klo 13:01

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)