Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


torstai 2. syyskuuta 2010

Uusia alkuja

Uudet alut kuljettavat mieltäni, ajatuksiin ei tunnu mahtuvan muuta. 
Opinnot luokanopettajuutta kohti alkoivat ja ovat vieneet mennessään, paljon uusia ihmisiä ja selviteltäviä asioita. Ryhmän kokoonpano vaikuttaa mukavalta, en ole edes meistä vanhin. Uskon, että tuossa joukossa selviää.

Lisäksi olen raskaana, viikkoja tasan 5. Huoleton ei ole tämäkään alku, välillä vuodan rusehtavaa ja tänään vaaleanpunaista vuotoa, toivon, että istukka siellä vain kehittyy ja kaikelle on jokin "normaali" syy. Yritän olla pelkäämättä keskenmenoa, mutta pakosta se pyörii mielessä, oma reilu vuoden takainen ja muiden ihmisten kertomat tarinat. Yritän ymmärtää, että en juurikaan voi tähän itse vaikuttaa mitenkään, ehkä parhaiten siten, etten stressaisi - helppo sanoa. En vielä uskalla päästää raskautta kovin iholle.

Anna meidän pitää tämä lapsi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti