Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


tiistai 7. syyskuuta 2010

Ihmeelle olisi sijaa

Lauantain runsas verinen vuoto lakkasi sunnuntaiksi ja on siitä lähtien ollut vähäisen ruskeaa ja olo kohtuu kivuton. Ällöttää, rintoja aristaa ja vatsassakin on havaittu pari nippausta. Tänään aamulämpö oli korkealla.

Terveyskeskuksessa meinasivat, että kyllä se varmaan meni kesken, eikä mitään syytä laittaa ultraan vielä tässä vaiheessa, ei edes vaikka kyseessä olisi keskeytynyt keskenmeno. Soita uudestaan, jos vuoto jatkuu kohtuuttoman pitkään tai tulet kipeäksi. Tai ole yhteydessä neuvolaan. Just.

Työterveyslääkäri eikä YTHS:kään ota minua vastuulleen, sanovat että hoito kuuluu tässä tapauksessa kunnalle, eli neuvolalle tai julkiselle terveydenhoidolle. Neuvolan mukaan en ole vielä heidän asiakkaansa, kun ensikäyntiä ei ole ollut. Ja täällä saa vain yhden ilmaisen ultran muutenkin.

Vaihtoehtoja on siis edelleen kolme:

1) Keskenmeno, joka tiputtelee itsensä hissukseen pois.
2) Keskeytynyt keskenmeno, jossa raskausmateriaali on jäänyt kohtuuni muhimaan ja terveysasema hoitaa minua vasta sitten, kun möhnä alkaa aiheuttaa tulehdusta = kipu.
3) Pikkuinen elää sittenkin vielä, mikä olisi suuri ihme, mutta mahdollista.

Perjantaina pommitan jälleen terveysasemaa ja yritän saada lähetteen ultraan, mikäli vuoto jatkuu ruskeana. Ensi viikolla ultrassa pitäisi jo näkyäkin jotain. Tänään varaan varuilta ajan yksityiselle, jotta saan joka tapauksessa ensi viikolla tietää, missä mennään, mikäli julkinen terveydenhoito ei huoli minua tutkimuksiin.

Toivokaa kanssani parasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti