Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


perjantai 4. helmikuuta 2011

minä itken tähtiäni
kaksinkerroin
eläimenä
kuuntelen jonkun huutoa
vieraita ääniä
kaikuvat kaakeleista
ammentavat sairaalan huoneista
saalaa säälityistä katseista
omasta rakkaudestani lapsena
josta nyt paitsi
kuinka sanoa hyvästit
kolmelle syntymättömälle
jotka voisivat olla sylissäni
voisivat katsoa takaisin
koskea
rakastaa
elää




laulan sinisia lauluja
pienistä linnuistani
tuuditan ikuiseen uneen
osa minusta
lepää heidän sivuillaan
kuuntelee äännähdyksiä
on valmiina
jos vaikka
nälkä
tai väsy
tai muu










Ja siellä on kultainen metsä
ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu
ja linnulla kultainen suu
ja se unien sinilintu
se lapsia tuudittaa
se laulaa unisen laulun
lala lallala lallallaa



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti