Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


maanantai 15. elokuuta 2011

Perhosia vatsassa

Tällä viikolla se kaikki alkaa. Perjantaina kaivoin laput esille ja soitin IVF-hoitajalta lääkitysohjeet, jotka olin unohtanut. Kp 2-6 Puregon 150 IU, kp 7 ultra. Tänään on DPO 11, huomenna tai ylihuomenna vaihtuu kierto, ainakin pitäisi. Aamulla voisi jo testatakin, vaikka oletan negaa.

Jännittää, pitää vielä varmistaa apteekista lääkkeen saatavuus.

Ensimmäiselle tietämättömälle tutulle tulin jo kaapista ulos. Mies, 50+ otti asian lämmöllä ja sydämellä vastaan, kannusti ja rohkaisi. Yritän tehdä samaa itselleni. Oikeastaan yllättävää, miten hermona olen. Kaikki neuvoantavat kokemukset ja vinkit otetaan vastaan, ihan itsensä rauhoittamisesta lähtien.

Onneksi tuo koira vie niin paljon ajatuksia muualle. Tämä kaikki on päässyt varkain tulemaan lähelle. On aika sukeltaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti