Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


maanantai 29. elokuuta 2011

Punktio

Aamulla jännitti valtavasti ja vasta lääkehuuruissa osasin rentoutua. Sain Buranaa, Voltarenia pari nappia sekä Diapamia esilääkkeeksi, ihan kivasti hihitytti ja huonotkin jutut huvittivat. Kikatin pitkään sille, kun mies lähti hoitamaan velvollisuuttaan ja saapui luokseni heräämöön ilmoittaen, että meni ohi. Kauhistuneen ilmeeni jälkeen tajusi sentään tarkentaa, että siis huoneesta, ei kupista.

Kanyylin laitto ei ollut kivaa. Vasemman käden suonet olivat hukassa ja ensimmäisellä yrityksellä ei onnistunut. Lopulta hoitaja sai neulan osumaan oikeaan paikkaan toisessa kädessä käytyään ensin muualla toimenpiteessä. Tuolla välin jumppailin sormia ja pidin itseni lämpimänä. Hoitsun palattua olin jo niin tokkurassa, että torkkuhymystelin vain hänen touhuilleen. Seuraavaksi minut talutettiin vessaan ja sieltä punktioon. Puudutus tuntui kurjalta ja itse neulan läpivienti vihlaisi, kipulääkettä lisättiin kolmesti suoraan suoneen. Punktio meni hyvin ja kipu vastasi lievää menkkajomotusta, ei sen pahempaa. Munasoluja saatiin talteen vain kuusi, mikä hieman harmittaa. Pitää toivoa, että hedelmöittyiminen ja jakaantuminen sujuvat sitten sitäkin paremmin.

Kotiin pääsin melko nopeasti, sillä pysyin tolpillani ja juttelin kohtuu järkeviä. Päivän nukuin ja olin hemmoteltavana, söin intialaista ruokaa, karkkia ja nukuin hurjasti. Kipua ei ole tuntunut enää, tosin sain vielä Buranaa lähtiessäni. Vuotoa on ollut niukasti. Väsyttää ja olo on hassu, ilmeisesti lääkkeiden vuoksi. Ja pää ei vielä toimi ihan täysillä. Sen ehkä huomaa sanoistanikin, loikkivat.

Eilen minun piti kirjoittaa, että minulla on jo nyt sellainen olo, että olen raskaana. Keho tuntuu samalta. Aamulla makasin sängyssäni ja tunsin lapseni vieressäni. Näen hänestä selkeitä kuvia ja pidän niistä kiinni. Uskon. Luotan. Rakastan.

Hei pieni, tule vain.

4 kommenttia:

  1. Sattumalta osuin blogiisi ja luin osan postauksistasi. Sain itse aikoinaan useamman keskenmenon ja uskon vahvasti, että sain avun akupunktiosta ja terveellisestä ruuasta. Meillä on tällä hetkellä reilun vuoden ikäinen poika. Koska teidän tilanteessa ei ole löytynyt mitään syytä miksi ette voisi lapsia saada, niin aivan varmasti saatte. Jos länsimaisesta lääketieteestä ei ole apua, niin jostain muusta varmasti on. Itse löysin aikanaan aivan vahingossa netistä kirjan, missä jenkkiläinen nainen kertoi, että olivat 10 vuotta yrittäneet saada lasta. Kun hän tutustui kiinalaiseen lääketieteeseen ja noudatti niitä oppeja, saivat he kolme poikaa. Tämän perusteella aloin itse käydä aikanaan akupunktiossa. Toivottavasti saatte pian pienokaisen syliinne. Tiedän miltä se epätoivo tuntuu. Voimia ja uskoa!!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos!

    Akupunktio ja muut "pehmeämmät" hoitomenetelmät ovat olleet meillä myös käytössä. Viimeisen keskenmenon jälkeen olenkin halunnut pysytellä näissä ja toivonut niiden auttavan meitä tällä matkalla. Nyt oli kuitenkin länsimaisen lääketieteen vuoro.

    Tasapainoa ja elämänvoimaa haemme molemmat terveellisestä ravinnosta myös, luomua, itsetehtyä ja raakaakin fiiliksen mukaan.

    Välillä hämmentääkin se, kuinka paljon kiinnitämme huomiotamme elämäntapoihimme ja muuhun maksimoidaksemme raskauden verraten ns. normaalilla suomalaisella ruokavaliolla eläviin, joille lapsen saanti on todella helppoa.

    Mutta uskomme, että meidän vuoromme vielä koittaa.

    Rakkaudella,

    Unina

    VastaaPoista
  3. Onneksi punktiosta jäi hyvä mieli ja toivottelen soluille hyvää jakautumista <3

    VastaaPoista
  4. Muakin väsytti kovasti punktion jälkeen. Torkuinkin jonkin verran lepohuoneessa, sen mitä kivuilta pystyin. Ja kotona nukuin 3h päiväunet :P

    Toivottavasti kuudesta solusta tulisi monta hyvää alkiota. Peukut on täällä tanassa!

    (Mähän tosiaan valmistauduin tähän IVF-rumbaan akupunktiolla, ja ehkä siitä johtuen olo on lähestulkoon koko ajan ollut aivan tyyni. Toivon tämän mielentilan kestävän vielä ainakin viikon, niin selviää näistä piinaviikoistakin helpolla :)

    VastaaPoista