Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


torstai 1. syyskuuta 2011

Vaikka

Tietenkin mieleni pitää nyt kiinni siitä, että niitä tumia oli kaksi. Normaalisti pitäisi olla jo yksi tässä vaiheessa. Läärkäri sanoi, että ne voivat olla se syy, miksi meidän on ollut vaikea tulla raskaaksi.

VAIKKA kaksitumaisista tulee vauvoja.
VAIKKA luonto osaa korjata itsensä.
VAIKKA soluset saattavat olla vähän hitaina vain.
VAIKKA minun sisääni siirtyi kaksi elämää.


Kaikki on mahdollista. Vähän pienemmällä prosentilla, mutta silti mahdollista. Pieniä prosentteja tapahtuu ihmisille. Nyt on meidän vuoro.

3 kommenttia:

  1. Meillä tuli kanssa labratädin mukaan pari "monitumaista", jotka meni suoraan roskiin. En tiennytkään että ainakin kaksitumaisista voi vielä lähteä raskauskin alkuun. Googlettelin vähän asiasta, ja totta se kyllä on.

    Ihmeitä tapahtuu jatkuvasti, joten miksei se joskus voisi osua omallekin kohdalle? On sitä osuttu niihin pieniin prosentteihin tän lapsettomuustaipaleenkin aikana, niin miksei nytkin? :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta, kivet. :) Jokainen positiivinen ajatus tulee tarpeeseen. <3

    VastaaPoista