Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


lauantai 3. syyskuuta 2011

Painajainen

Näin unta, että äitini oli raskaana. Vanhempani kihersivät onnessaan ja muka salailivat uutista, kunnes lopulta vedin pussillisen herneitä nenään ja huusin pää punaisena tietäväni. Olevan perkeleen, että vaihevuotinen äitinikin saa vauvan kun minä en. Koko muu suku paheksui minua, sitä etten osaa iloita läheisteni puolesta. Onneksi kello herätti laittamaan luget.

Mutta valvetodellisuudessakin pinnaani kiristää. Kilahdan miehelle ja koiralle joutavista, paiskon ovia ja menen vessaan laskemaan sataan. Että en sanoisi vielä pahemmin. Epäilen keltarauhashormonia, muistaako kukaan muu reagoineensa Lugesteroniin näin?

Tänä aamuna kahvi oli lupaavan pahaa siihen saakka, kunnes mies myönsi laittaneensa porot summamutikassa. Se siitä.

8 kommenttia:

  1. En sinällään muista, että luget olisivat mitään henkisiä oireita aiheuttaneet. Mutta olethan ihan just piikittänyt itseesi ihan mielettömän määrän hormoneita, kyllä ne vielä vaikuttavat. Plus kaikki se pelko ja epävarmuus ja toivo - ei se ole ihme, että on pinna kireällä.

    Voimia, lämpöä ja toivoa!

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos!

    En muista aiemmin IUI-hormonien aiheuttaneen henkistä ylivuotoa, mutta tosiaan onhan näitä mömmöjä piikitetty nyt enemmän. Ajattelinkin, että meneepäs kivuttomasti, kun alkuun en huomannut mitään ihmeempiä fiiliksiä.

    En oikein tiedä, haluaisinko ajan menevän hitaammin vai nopeammin. Toistaiseksi kaikki on mahdollista. Mutta samalla olisi kiva tietää. :)



    Edit: siivottu ylimääräinen sana

    VastaaPoista
  4. Minulla oli lugeista aika epämukavia psyykkisiä oireita jo IUI-aikana, vaikka annostus oli silloin vain 200 mg/vrk. Olin todella väsynyt ja alakuloinen. Siksi nyt pelottaakin, kun IVF-vaiheessa varmaan isommalla annostuksella joudun niitä käyttämään, että millainen minusta sitten tulee! Mutta voivathan ne aiemmin pistelemäsi hormonit myös vielä vaikuttaa, kuten Sydänjääkin sanoi.
    Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  5. Mä oon ihan valtavan väsynyt ja vetämätön koko ajan. Tekisi mieli vain nukkua, joka päivä parin tunnin päikkärit vähintään ja kunnon yöunet. Onneksi huimausta ei ole tullut, vaikka mulla jotkut lääkkeet aiheuttaa sitäkin.

    Tsemiä!

    VastaaPoista
  6. Näin viikonloppuna myös painajaista.. Olimme mieheni kanssa laivalla. Hänellä oli kerrosta ylempänä toisessa hytissä mukana toinen nainen viimeisillään raskaana..
    Minä heräsin siihen että mies minua silitteli. Miten olikin sanoinkuvaamattoman paha olo sunnuntaiaamuna...

    VastaaPoista
  7. Ehkä se nainen olitkin sinä? Se toinen nainen, joka vielä tulet olemaan, viimeisillään raskaana?

    Mutta joo, pahat unet on kurjia. Ne jäävät monesti koko päiväksi kulkemaan mukaan ja ahdistamaan.

    Halaus!

    VastaaPoista
  8. voi kuinka houkutteleva ajatus.. :) Mutta ei, se siroluinen, pieni, hehkuva vaaleaverikkö en kyllä ollut minä. Mutta ehkä jonain päivänä samassa tilanteessa.. :)

    VastaaPoista