Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Aamu

Huomen.

Viime päivät ovat taas olleet niin väsyneitä, etten ole saanut itseeni sopivan virkeää olotilaa ajatellakseni sanoin. Tänään yritän, tosin en nyt vaan illemmalla, sitten kun saan vain istahtaa nojatuoliini, ottaa läppärin syliin eikä kukaan minulta mitään tahdo. Palautan mieleeni olleen akupunktion tuoman rentouden ja irrotan ajatukseni. Tämä aamu on sikkarainen ja pörröinen, haahuilevan hidas sen tiedon keskellä, että vartin päästä minun tulee olla töissä.

Rakkautta päivääsi.
Lähettänyt Unina klo 05:14
Tunnisteet:

2 kommenttia:

  1. dragonflies20. marraskuuta 2009 klo 9.34

    Voi hän jaksakoon! Olkoon viikonloppusi miellyttävä ja rentouttava:D Minulla huomenna saippuanteot ja sunnnuntaina meditaatio. Työhommia en ole saanut aikaan, vaikka on vaan 1½viikkoa aikaa. Päätin, että tän viikon, en tee vielä mitään muuta kuin rentoudun ja tyhjennän pääni edellisestä työstä. Haaveilen saippuanteosta, kynttilävalmistuksesta, kutomisesta:D Kohta voin tehdä vapaammin mukavia asioita. Kohta...

    VastaaPoista
  2. Unina20. marraskuuta 2009 klo 13.31

    Ihanaa, toimit aivan oikein. On levättävä silloin kun siltä tuntuu. Nauti saippuasta ja meditatiosta, kynttilät ja kutominen kuulostavat hyviltä myös. Jaksa vielä tovi, sitten sinulla on aikaa ja vapaus. :) Halaus!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)