Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


tiistai 3. marraskuuta 2009

Hyvät nännit ja kaunis kohtu - laiha lohtu?

Lapsettomuustutkimukset ovat osaltamme ohitse, tuloksena on huippuspermaa syytävä mies ja minussakaan ei mitään isompaa vikaa löytynyt. Gynen tutkimuksessa löytyi hieman takaosastaan aristava kohtu, joka ultrassa köllötteli voimakkaasti eteenpäin suuntautuneena täydellisenä pyöreänä muotona sisuksissani. Munasarjat näyttivät toimivilta ja johtimet pulputtivat kauniisti hoitajan pumpatessa niihin ilmaa ja vettä vuoron perään. Ei, sekään ei lopulta sattunut niin paljon, kuin mitä olin kuvitellut ja jännittänyt. Mutta tänään jomottaa, oikealla puolella niin että en saanut katsottua loppuun unta, jossa pienet ihmiset lentelivät metallinhohtoisilla sudenkorennon ja rukoilijasirkan sukuisilla hyönteisillä ympärilläni - ovulaatio. Tai, tikutin sen tänään, eli munasolun pitäisi kai irrota vasta vuorokauden päästä. Ja jo nyt sattuu.

Ihanan ja sympaattisen tohtorimme diagnoosina oli selittämätön lapsettomuus, jota saattaa hieman selittää suurena kysymysmerkkinä mahdollinen lievä endometrioosi, joka ei ollut kuitenkaan jättänyt jälkiään ultrassa näkyviin sisuskaluihini. Mahdollisuudet raskautua luomusti ovat hyvät, ja annamme puoli vuotta itsellemme aikaa ennen kuin edes mietimme mahdollista inseminaatioita. Mitä tuohon endoon tulee, niin olen lähes varma siitä, että se jyllää minussa. Kuukautiskivut alkoivat edellisessä kierrossa päivää ennen vuotoa ja keskellä kiertoakin oli niitä omituisia kipuiluja ja tuntemuksia joita on aiemminkin ollut. Ennen ei ovulaatiokaan ole ollut näin tujakka. Tiedän, se ei estä meitä saamasta lasta. Mutta tiedän myös, että lievässäkin endossa saattaa tapahtua joitain kemiallisia juttuja, jotka voivat vaikeuttaa tai estää hedelmöittymisen, ja se huolettaa minua. Yritän olla positiivinen asian suhteen, mutta valitettavasti olen onnistunut takerruttamaan itseni tähän faktaan, ärh. Loistavaa on kuitenkin se, että me olemme jo tulleet kerran raskaaksi - todiste siitä, että mikään ei ole mahdotonta.

Tänään on vuorossa akupunktiota. Edellinen raskauteni alkoi akun jälkeen, tosin silloin raskautumista ei kovin voimallisesti pyritty avustamaan, sillä emme tienneet, ovatko munajohtimeni auki vai eivät. Lisäksi endoa pystytään joissain tapauksissa hoitamaan akupunktiolla hyvin tuloksin. Ensi viikolla käyn vielä visiitillä homeopaatilla, katsotaan mitä hänellä on sanottavanaan. Tahdon antaa pehmeille hoitomuodoille mahdollisuuden ennen kovia otteita, ei niistä haitaakaan ole. Ja akupunktio todellakin lievittää stressiä minulla, mokoma kun on alkanut jälleen tarttua helmoihini.

Terapeuttini ehdotti viimeksi varovasti, että mitä jos koettaisin keskittyä aivan johonkin muuhun vähäksi aikaa, ei lopettamalla seksiä kokonaan, mutta yrittämällä vähentää suunnitelmallisuutta. Niin, helppohan se on sanoa. Lupasin yrittää tehdä enemmän kivoja asioita, mutta kun myös ne velvollisuudet on hoidettava. Eilen kävin piirtämässä jälleen, ja se toimii minulla paremmin mielen tyhjääjänä kuin meditaatio ikinä. Pitää miettiä, mitä vastaavaa nollausta saisin kotioloissa toteutettua. Neulontaa? Maalausta? Ompelua? Paljon on ideoita, mutta ei aikaa. Taasko kiepautan itseni kiireen illuusioon, ehen. On aika ajatella taas uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti