Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


maanantai 12. maaliskuuta 2012

Piste?

Mitä ovat ne pisteet, joiden jälkeen ihmiset eivät enää vain jaksa? Milloin loppuu sietokyky, milloin tuntuu siltä, että tätä kaikkea on tullut jo tarpeeksi? Olen kohta ääriäni myöten kyllästetty kaikella sillä, mikä horjuttaa uskoa elämän perimmäisyyksiin, positiivisuuksiin ja mahdollisuuksiimme onnistua.

Kävin tänään ultrassa yksityisellä. Tai no, menin muista syistä gynekologille, mutta se kääntyi varhaisraskauden ultraksi. Viikkoja on noin 5+3, eikä kohdussa näkynyt muuta kuin paksuuntunut limakalvo. "Näillä viikoilla pitäisi jo näkyä ruskuaispussi. Joko se on mennyt kesken tai on kohdun ulkoinen." Onneksi itselläni on kokemus vastaavasta, jossa viikon päästä kontrolliultrassa näkyi elävä alkio ja sykkivä sydän. Ja onneksi tämä sama oli kirjattu käyttämäni lääkärilaitoksen asiakasrekisteritietoihin. Muuten saattaisin olla lähetteellä naistenpolille odottamassa päätöstä siitä, mille aletaan. Lääkäri otti pyynnöstäni raskaushormonin määrän verestä, jonka saan tietää keskiviikkona tai torstaina. Se kertoo jo ehkä jotain, parin pitkän päivän päästä. Tulevana maanantaina kaikki varmistuu viimeistään. Voi luoja, että osaa ahdistaa.

Vuoto on ollut kivutonta tiputtelua edelleen, vaihdellen vetisen ruskeasta haalean punaiseen - ei kalvoja tai kökköjä, ei selvää keskenmenoa. Munasarjoista toinen oli hieman suurempi, mutta se saattaa olla sitä hedelmöityshoitojen jäljiltä muutenkin. Kipuja ei tuntunut kummallakaan puolella eikä vatsaontelossa. Jotenkin en jaksa uskoa kohdun ulkoiseenkaan, sillä selvästi kohdussa ne nippaisut ja muut tuntemukset ovat olleet.

Niin. Pakko tätä on sietää.

Päivä kerrallaan, kunnes jotain todetaan. Helvetti.


Onneksi on vielä toivoa.

6 kommenttia:

  1. Täällä on peukku pystyssä että asiat ovat parhain päin

    VastaaPoista
  2. Koeta kestää. Minä en ollut vieraillut sivullasi pitkään aikaan. Usein muiden raskausuutiset masentavat, mutta tämä sinun tilanteesi antoi toivoa. Toivon kaikkea parasta matkaan, sydämestä.

    VastaaPoista
  3. Lämmin rutistus minultakin! Muista, että osa lääkäreistä on todellisia tumpeloita. Toivon kovasti, että kaikki on kohdallaan!

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti pieni on vain vähän ujoa sorttia ja kasvaa hyvin piilossa mutta turvassa <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos myötäelosta ja kannustuksesta! Yöllä heräsin viideltä pissalle ja sen jälkeen vain velloin päässäni kohdunulkoisen mahdollisuuksia nukkumatta aamun. Koskaan ei saisi googlata näitä asioita. Epäilys hiipi peiton alle viereeni, vaikka itselläni vastaavasta tilanteesta kokemuksia, joissa elämää löytyi oikeasta paikasta. Raah. Pikakelatkaa joku tämä aika maanantaihin.

    VastaaPoista
  6. No voi että, miten piinavaa aikaa sibulla..toivotaan parasta kuitenkin.

    VastaaPoista