Torniluolan uninoita

Niin kauan olen sinua rakastanut, niin kauan, että olen jo lähes unohtanut ettei aikaa ole. On vain loputon nyt, johon ikuisuus häviää ja josta huominen herää. Aina löytyy joku, jonka tarina on vielä pahempi tai parempi, tämä on omani - lapsihaaveita, kipua ja toivoa, arkea, juhlaa, iloa ja onnea, välillä yhtä ja sitten toista.
Tervetuloa peremmälle.


maanantai 19. maaliskuuta 2012

Päätös

Kiitos kaikille edellisen poistauksen kanssaeläjille.

Lauantaina oli pakko palata päivystykseen, kun olin lopulta niin kipeä, etten voinut enää istua. Minut siirrettiin suoraan osastolle tarkkailtavaksi. Samassa huoneessa oli kanssani kaksi superlisääntyjää, joilla oli ennestään neljä lasta, odottivat viidensiään kertalaakista tärpänneitä ja voivat liian pahoin ollakseen kotona. He puhuivat lapsistaan, raskauksistaan ja oloistaan samalla kun otin itse vastaan kipulääkettä ja tietoja siitä, että raskaushormonini laskee. Että ei välttämättä tarvitse leikata, mutta seurataan nyt vielä.

Selvisin pelkällä kipulääkityksellä, eikä vieläkään ole varmuutta, missä raskauteni sijaitsi. Mutta raskaana en enää ole, sen verran vakuuttavasti lukemat ja limakalvo ohentuivat. Tänään pääsin kotiin, mutta vointiani seurataan tarkasti. Ylihuomenna on kontrolli naisten polilla ja jossain vaiheessa pääsemme lopulta keskenmenotutkimuksiinkin, lupasi lääkäri. Kotona alkoivat tutut supistavat kivut ja vuotokin alkaa muuttua keskenmenovuodoksi. Kyllä tämä oli nyt tässä.

Psyykkisesti olen vielä kasassa. Kipu ei ole tavoittanut mieltä, mutta sen aika varmaankin tulee vielä. En enää tiedä, mitä mieltä elämästä olen. Tällä hetkellä se on aika perseestä.


EDIT:

Mutta jotta pysytään positiivisina, ainon listata tähän perään tämän hetken hyviä asioita:

- Saan juoda kahvia niin paljon kuin haluan.
- Saan syödä mitä mieleni tekee.
- Minulla on ihana mieheni rinnallani tukemassa ja kulkemassa.
- Meillä on ihana Arttu-koira, jota ilman maailma olisi paljon ankeampi.
- Kevät

8 kommenttia:

  1. Voi ei olen todella pahoillani <3 Vaikka tie joskus nousee pystyyn, hetkeksi, joskus lopullisesti - ehkä tulette saamaan keskenmenoja koskien vastauksia tutkimuksien avulla. Ehkä se antaa pienen palan mielenrauhaa <3 Iso halaus.

    VastaaPoista
  2. Olen niin pahoillani puolestanne, että sanat eivät riitä kertomaan. Voimia teille!

    VastaaPoista
  3. Olen todella pahoillani puolestanne minäkin. Paljon lämpöä kevääseen, parempaan kevääseen!

    VastaaPoista
  4. Voi, olen pahoillani. :( Onneksi kuitenkin jaksat löytää elämän hyviä puolia.

    VastaaPoista
  5. Olen pahoillani :(. Voimia kaiken keskelle!

    VastaaPoista
  6. Ei voi olla totta, olen aivan valtavan pahoillani :/ Hirveästi jaksamista ja voimia teille molemmille suureen suruun. Kyllä teidän pitää nyt päästä km-tutkimuksiin, jaksakaa vielä sen verran, että vaaditte pääsyä niihin!

    VastaaPoista
  7. Kiitos kaikille.

    Ehkä jos miettii koko tapahtuman kaarta, oli alusta alkanut vuoto sittenkin se pehmittävä tekijä - mattoa ei vedetty suorilta jalkojen alta.

    Vaula: Pääsemme niihin tutkimuksiin, sitten kun tämä tilanne on hoidettu ja valvottu loppuunsa. Lääkäri lupasi tutkimukset lisääntymislääketieteen puolella, kun tavallisesti ne tehdään naisten polilla. En silti tiedä, ovatko ne verikokeita kummempia, mutta tutkitaan kuitenkin.

    VastaaPoista
  8. Tämä on niin väärin! Olen tosi pahoillani..

    VastaaPoista